Saran ja Jennan tokosivut

Kirjoittaja: Sara

Perjantaina minä ja Hukka pakkauduimme junaan Rovaniemen asemalla, ja matka kohti Suonenjokea saattoi alkaa. Matka meinasi kylläkin katketa jo Kuopiossa, missä meidän piti nopeasti siirtyä seuraavaan junaan. Kysenen Pendolino kuitenkin mielivaltaisesti sulki ovensa ja lähti arvokkaasti purjehtimaan kohti etelää. Onneksi muitakin oli jäämässä junasta, ja matkustajien EI OO TOSI -huudot ja vilkuttelut saivat kuskin pysäyttämään junan. Niin mekin pääsimme lopulta Suonenjoelle, mistä meille oli varattu hotellihuone. Levittelimme sinne tavaramme ja asetuimme taloksi.

Lauantaiaamuna herätys oli 5:45. Nopean aamiaisen ja aurinkorasvan levityksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti kisapaikkaa Pieksämäellä. Siellä tapasimme oman joukkueemme. Joukkueenjohtaja Laura kävi ilmoittamassa meidät ja jakoi meille Lappalaiskoirat-SM-kisapaidat. Teksti ei kylläkään valitettavasti näkynyt numeroliivin alta. Joukkueessamme kilpailivat seuraavat koirakot:

lpk Pihlajamäen Fenris ALO
slk Jäkäläkummun Rin Tin Tin ALO
slk Miskajasmin Olkihattu AVO
lpk Taimi EVL
ja Hukka EVL.

Me pääsimme muistaakseni neljänteen paikallaoloryhmään. Minulla oli aika hyvä kisamielentila, en jännittänyt juuri ollenkaan. Paikallaolot tuomaroi Tuire Marjamäki. Tiukasti tuomaroikin.

Paikkaistuminen 8
Paikkamakuu 8 – Ekalla käskyllä maahan ja ylös. Kuulemma Hukka oli katsellut ympärilleen ja vähän haistellutkin.

Pienen tauon jälkeen matka jatkui seuraavaan kehään, jonka tuomarina oli Mauri Pehkonen.

Ohjattu nouto 9 – Arvoin meille oikean. Hyvin meni! Hukka harkitsi hetken aikaa keskimmäisen kapulan hakemista, mutta päätti sitten hakea reunimmaisen. Loistava päätös.
Luoksetulo 8 – Tosi hyvä. Itse pysäytin Hukan molemmissa stopeissa vähän liian myöhään, mutta en tiedä, menikö tästä pisteitä. Mielestäni tämän liikkeen arvostelu oli tiukkaa, mitä kauempaa katselin muita koirakoita.

Sitten seuraamaan, tuomarina Pauli Härkönen. Tässä kehässä oli hyvä liikkuri. Lähtöpaikassa nostin omia housuja, ja liikkuri sanoi, että housut ylös ettei tipu ja sitten liikkeelle. 😀

Seuraaminen 8 – Hyvin seurattu, vähän löysyyksiä siellä täällä, mutta hienosti Hukka skarppasi loppuun asti. Yksi paikalla täyskäännös oli sellainen, että minä käännyin oikealle ja Hukka kääntyi vasemmalle, joten se joutui vahingossa minun eteeni. Tuli sitten heti sivulle. Tuomari sanoi, että koira osaa täyskäännökset vasemmalle vaikka unissaan, mutta ohjaaja pyörii kuin mikäkin väkkyrä. Ihan totta.

Sitten tekemään tämän päivän jännitysmomenttia eli ruutua. Seurasin ruutukehää loppupäivästä, ja tässä liikkeessä tuli kyllä paljon nollia osaavillekin koirille. Moni myös lensi pihalle saatuaan punaisen kortin, kun koira kävi ulkona kehästä. Tuomarina oli Salme Mujunen.

Ruutu 8½ – Hukka lähti hyvin kohti ruutua, mutta kaarsi sitten vähän kohti kehän ulkoreunaa ja meni lopulta ruudun sivusta sisälle. Käskin sen maahan, ja se maastoutui saman tien ihan ruudun takareunaan. En ollut varma, oliko se edes sisällä, ennen kuin lähemmäs käveltyäni näin, että siellä se lepäsi ruutunauhan sisäpuolella. Tuomarin piti myös käydä tarkistamassa. Seuraamaantulo oli ihan älyttömän siisti, Hukka oikein ryntäsi.

Seuraavassa kehässä oli idari ja metallinouto, tuomarina Katja Rautiainen.

Zeta 9 – Asennot ok, vähän löysyyttä seuraamisessa.
Hyppynouto 9½ – Tosi hyvä!

Viimeisen kehän koittaessa minulla alkoi jo hieman jännitys nousta, koska laskeskelin, että ykköstulos on varsin mahdollinen. Täällä oli tuomarina Carina Savander-Ranne. Tuomari piti jonkin sortin välipalataukoa, joten jouduimme Hukan kanssa seisoskelemaan hetken aikaa paahteessa. Sitten pääsimme kehään.

Tunnari 7½ – Hukka otti oman kapulan, mutta koska se ilmiselvästi tiesi, että tuomari oli juuri syönyt keksiä, se meinasi ensin mennä kapuloineen tuomarin luokse. Ihan loogista päättelyä: tuomarilla oli (ainakin hetki sitten) ruokaa, minulla ei. Jostain syystä Hukka kuitenkin luopui tästä ideasta ja lyllersi minun luokseni.
Kaukot 9 – Wau miten hyvä numero! Hukka teki ihan peruskaukot ja pysyi ilmeisesti suht paikallaan.

Kättelin tuomaria iloisena ja syöksyin palkitsemaan Hukkaa. Olimme tänäkin vuonna saaneet ykköstuloksen SM-kisoista! Päivittelin hulluna kännykällä tulospalvelua, ja aika pian sinne ilmaantuikin tuloksemme, 271 pistettä. Sitten ei muuta kuin jännittämään, irtosiko finaalipaikka. Sijoituksemme laski vähitellen sitä mukaa, kun muitakin koirakoita teki ykköstuloksia, ja juoksunarttujen aloittaessa taisimme olla sijalla 16. Näistä pari kiilasi ohitse, joten sijoitukseksemme jäi 18/122. Olimme siis vihdoinkin päässeet SM-finaaliin! Paljon on töitä tehty ja pakko myöntää, että olen minä tästä unelmoinutkin. Taitavia koiria oli karsintakisassa mukana ja monta jäi taaksekin. Finaaliin karsiutui Hukan lisäksi 18 bordercollieta ja australiankelpie Ken. 

Muiden joukkuelaisten suorituksia en valitettavasti kerennyt näkemään, paitsi Taimin, joka kilpaili myös EVL:ssä. Joukkuetoverit eivät saaneet ykköstuloksia, mutta lappalaiskoirajoukkueen sijoitus oli kuitenkin 31/70. Ei huonostikaan siis. Ehdin myös toimia Emilian ja Roopen palkkausavustajana ja valokuvaajana. Sitten ostimme Emilian kanssa metrilakuja lakunmyyntipisteestä onnistuneiden suoritusten kunniaksi.

Lauantain palkintojenjaon jälkeen ilmoittauduin finaalipäivälle, ja ajelimme takaisin hotellille syömään ja nukkumaan. Tämän yön unet jäivät hieman vaillinaisiksi. Ensin huoneessa nimittäin oli hirmu kuuma, minkä takia avasin ikkunan. Nukuin siihen asti, että kello kolmelta aamuyöstä ilmeisesti paikallisen pubin asiakkaat rupesivat huutamaan, että AAAAAAAAAAA. Kiitos vain konsertista. Laitoin ikkunan kiinni.

Sunnuntaiaamuna herätys oli taas ennen kuutta. Hotelliaamiainen ei virallisesti ollut vielä alkanut, mutta saimme kuitenkin aamiaissalissa kahvia ja muita aamiaistarpeita. Hyvää palvelua siis. 🙂
Kisapaikalla koirilta tarkistettiin ensiksi sirut, ja sitten me ohjaajat arvoimme lähtöjärjestyksen. Minä sain numeron 14. Erikoista finaalissa oli, että liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä kolmessa osassa: ensin paikallaolot, sitten seuraamisesta ruutuun ja lopuksi ohjatusta noudosta kaukoihin.

Finaalin tuomareina toimivat Tuire Marjamäki ja Piritta Pärssinen. Arvostelulinja oli todella tiukka. Ykköstuloksia tuli kolme, ja voittajakin sai vain 265 pistettä. Laitan tähän numeroksi tuomareiden antamista pisteistä lasketut keskiarvot.
Hukka työskenteli seuraamista ja zetaa lukuun ottamatta hyvin, joten kaikkiin muihin liikkeisiin olen tyytyväinen, vaikka arvosanat ovat mitä ovat. Kuuma ilma ja kahden päivän kisarupeama näkyivät jo Hukan työskentelyssä, mutta hyvin se jaksoi skarpata loppuun asti.

Katsokaa Hukan ilmettä: ”Olen SM-finaalissa.”

Paikkaistuminen 8,5 ja tättärää, töhöilin meille keltaisen kortin heti alussa… Mulla ei jotenkin yhtään leikannut, ja siirsin Hukan toista etutassua vähän eteenpäin ennen liikkeen alkua. Saman tien tajusin, että ei muuten olisi kannattanut: koiraan ei saa koskea tai varsinkaan siirrellä sen jalkoja, vaikka sen tekisi miten hellästi. Pistemenetykset johtuivat ilmeisesti siitä, että Hukka oli vähän ennen ajan täyttymistä kääntynyt haistelemaan kanttiinista tulvivaa pyttipannun tuoksua.
Paikkamakuu 6,75 – Kaksoiskäsky maahanmenoon. Muuten en tiedä, mitä tapahtui, koska en ollut katsomassa. Ehkä se pyttipannu taas.

Ulkoilutin ja leikitin Hukkaa ennen seuraavaa kehäänmenoa, mutta enimmäkseen se makoili rauhassa vieressäni.

Seuraaminen 5,25 – Lähti lupaavasti, mutta jossain vaiheessa Hukan keskittyminen alkoi herpaantua. Kun juoksimme, yhdessä vasemmalle käännöksessä se sitten jäi totaalisesti matkasta ja pyllähti väärälle puolelleni. Yleisöstä kuului OOOH. Onneksi tällaista on käynyt meille ennenkin, joten kutsuin Hukan mukaani kuin ei mitään, ja jatkoimme. Tuon vahingon jälkeen Hukka oli vähän skarpimpi. Lopun askelsiirtymissä sillä paloivat hermot, ja se sanoi pari kertaa kimeän IUH. Mutta se pysyi mukana koko matkan, enkä tuon pyllähdyksen lisäksi käyttänyt yhtäkään lisäkäskyä.
Zeta 5,5 – Asennot menivät hyvin. Virhe tapahtui maahanmenon jälkeen, kun Hukka seuraamaan lähtiessä jäi yhtäkkiä seisomaan paikalleen. Ihmeellistä. Kutsuin sen uudelleen mukaan, ja se iukahti tullessaan. Loppuliike ok.
Luoksetulo 2,5 – Seisomaan pysähtyminen venyi niin pitkäksi, että toinen tuomari tulkitsi tämän nollaksi ja toinen vitoseksi. Muuten liike meni hyvin.
Ruutu 8,5 – Todella hyvä. Ripeä merkillemeno, nopeaa laukkaa ruutuun ja käskystä heti maahan. Seuraamaantulokin oli nopea. Hieno Hukka!

Tässä välissä oli tauko. Hukka sai tietenkin palkkaa, ja siirryimme katsomoon odottelemaan seuraavaa vuoroa. Hukka otti rennosti ja nukkuikin muutaman pätkän katsomon viileydessä. Sitten taas kehään.

Ohjattu 7,5 – Kun arvoimme haettavan kapulan ja ylituomari avasi kätensä, jossa oli kolikko, Hukka nousi takajaloilleen ja havitteli kolikkoa: ”MITÄ RUOKAA SIELLÄ ON MINULLE?” Onneksi tuomari ei ollut nipo vaan tokaisi jotain ahneesta koirasta. 😀 Saimme taas oikean. Ripeä merkillemeno ja hyvä oman kapulan haku. En muista, jäikö loppuperusasento vähän taakse. Oikein hyvä suoritus kuitenkin.
Hyppynouto 8,25 – Hukka tuli eteen istumaan ihan vähän vinoon. Muuten hieno.
Tunnari 0 – Hukka meni suht ripeästi kapuloille, haisteli, äkkäsi yhden kapulan ja palautti sen ravilla. Liikkeen loputtua rupesin kehumaan sitä, mutta kun tarkistin kapulan, ei siinä ollutkaan rastia. Hukka oli ilmeisesti saanut hajun omasta ja ottanut kuitenkin viereisen tms. Kapulat aseteltiin minusta tosi ahtaaseen ympyrään; en ole koskaan edes treenannut niin, että ne olisivat noin lähekkäin toisiaan. Jatkossa kannattaa ilmeisesti treenata tätäkin.
Kaukot 7,5 – Aika samanlaiset kuin eilenkin. Kaikki ekalla käskyllä. 🙂

Suoritus oli sitten siinä. Kävin kättelemässä tuomareita, ja jompikumpi sanoi, että oli oikein mukavaa katseltavaa. Toinen taisi onnitella. Olin vähän hötäkässä itse, niin en muista kunnolla. Saimme raikuvat aplodit, ja joku huusi katsomosta HYVÄ POROKOIRA! Kyllä lämmittää mieltäni tuollainen yleisön kannustus. 🙂 Muutama ihminen kävi vielä kehumassa meitä, heidän joukossaan itse maailmanmestarikin. Vau! Lappalaiskoiraharrastajakavereilta saimme lahjaksi sellaisen talutushihnalelun, jota Hukka ehtikin jo tapporavistella paikan päällä. Ihanaa, kun muistetaan.

Tietääkseni tämä oli historian ensimmäinen kerta, kun lapinporokoira ylsi SM-finaaliin, ja muutenkin Hukka oli ensimmäinen lappalaiskoira vuosikausiin tässä kisassa. Suomenlapinkoiriahan on aikoinaan kisannut SM-tasolla muutama kappale.

Tuloksemme tuli sitten nettiin ja se oli kolmostulos, 192,5 pistettä. Sillä olimme finaalipäivän viimeisiä ja näin ollen yhteenlasketuksi sijoitukseksi tuli SM-20. Tätä en kuitenkaan pidä lainkaan huonona suorituksena: seura oli kovaa, eikä tuolta kovin suuria pisteitä monille muillekaan tullut. Jo finaaliin asti pääseminen oli meille aikamoinen suoritus, ja sieltäkään emme tiukasta tuomaroinnista huolimatta saaneet edes nollatulosta. Suomenmestaruuskisan viisi ensimmäistä sijaa menivät Tending-bordercollieille, onnittelut sijoittuneille.

Kiitos vielä kannustajille ja avustajilleni, etenkin Hertalle palkkausautomaattina toimimisesta. 🙂 Ja kaikille treenikavereille, jotka ovat antaneet vinkkejä, vaihtaneet tunnarikapuloita ja etenkin liikkuroineet meille kiusankappaleliikettämme tunnaria. Tämä on yksilölaji, mutta ilman treenikavereiden apua ei mistään tule mitään. Ja kiitos tietenkin uskolliselle kisakaverilleni Hukalle, joka jaksoi tehdä minun mielikseni tokotemppuja kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka oli kuuma ja pitkät kisapäivät. Hukka on tiimikamuni.

Kisajärjestelyt yleensä ottaen toimivat minusta hyvin. Ainakin meidän vuoromme kohdalla (lauantaina) evl-kehät pyörivät ripeästi, ja tuloksia päivittyi nettiin suht nopeasti. Lauantaina ei ollut tarjolla kasvisruokavaihtoehtoa, joten silloin söin lounaaksi muikkuja (hyviä nekin olivat), mutta sunnuntaiksi oli valmistettu kasvisgratiinia. Kiitos kiitos.

Minulla oli junaliput sunnuntaiksi ennen kolmea lähtevään junaan, mutta finaalipaikan varmistuttua vaihdoin ne, ja nyt tulimmekin yöjunassa Rovaniemelle. Saimmekin nukkua pitkään, koska juna oli melkein kaksi tuntia myöhässä. Onnekseni Pieksämäen trooppinen ilmasto ei ole yltänyt Rovaniemelle asti: täällä on ihanan viileää ja sataa vettä.