Kirjoittaja: Sara (toim. huom. tekstissä osallistutaan toko-kokeeseen flunssaisena, mutta tämä oli aikaa vuosia ennen koronapandemiaa…)
Vihdoinkin pääsimme kokeeseen! Epäonnen kierre on vaaninut meitä, kun ensin lokakuussa Hukka ripuloi itsensä sairaslomalle juuri ennen rotumestaruustokoja ja sen jälkeen satutti tassunsa viikkoa ennen suunniteltua Ruotsin-kisamatkaa. Näistä lannistumatta olin ilmoittautunut Vännäs Brukshundklubbin adventtitokokokeeseen, ja tällä kertaa kaikki näyttikin täydelliseltä – paitsi että koetta edeltävänä torstaina huomasin sairastuneeni flunssaan… Sairaan koiran kilpailuttaminen olisi eläinrääkkäystä, mutta sairaan ohjaajan kilpailuttaminen ainoastaan omaa tyhmyyttä, joten en antanut tämän sivuseikan estää matkaa.
Perjantaina pakkasimme tavaramme ja lähdimme junalla Rovaniemelle. Menomatkalta ostimme viinipullon uuden avioliittolain kunniaksi ja joimme sen vanhempieni kanssa. Viinilasillinen ei poistanut flunssaani, mutta olinpahan ainakin yrittänyt. Lauantaina lähdimme Ruotsiin, ja perillä Hotel Vännäsissä olimme iltasella. Siellä oltiin jo joulutunnelmissa.
Illalla hotellihuoneessa ibumax, nenäliinat ja -kannu olivat parhaat kaverini. Tuijotin tv:tä ja mietin, että SNIFF TRÖÖT HÄTSIUH aijaijaijaijaiiiii. Tv:stä tuli joku taikuriohjelma.
Sunnuntaina menimme kisapaikalle, Norrmalmissa sijaitsevalle maneesille, jo ennen seitsemää. Ilmoittautumisessa tarkistettiin rokotukset ja jonkin kerhon jäsenyys sekä annettiin numerolappu, joka meillä oli kolmonen. Kisakirjaa ei otettu. Jonkin ajan päästä kilpailu avattiin, ja puheen pitäjä ilmoitti, että evl:n paikallaolot alkavat kymmenen yli kahdeksan.
Tuomarina oli Maria Palmqvist. Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä yhteen putkeen. En halunnut suorituksen aikana katsoa numeroita, ja se oli helppoa, koska tuomari vain nopeasti vilautti ne ja kirjoitti kommentit palautepaperille. Lisään tuomarin kommentit kursiivilla numeron jälkeen ja sitten omat kommenttini.
Sittande i grupp 10
Platsliggande 10
Fritt följ6 – ”Tappar position. Bitvis mycket följsam. Dåliga stegförflyttningar. Stannar upp under förflyttning. Skall.” Ihan yhtä hirveää kuin numerokin antaa olettaa… Hukka vetelehti perässäni, joutui välillä väärälle puolelle ja paikka seilasi. Kerran se haukahti ja sen jälkeen jäi paikalleen seisomaan selkäsaunaa odottavan näköisenä. Askelsiirtymissä talloi varpaille.
Stå, sitt och ligg under marsch 9 – ”Utmärkta positionsförändringar.” Ihan hyvä. Varmistelin istumista ja käskin oikein kunnolla, koska Hukalla oli taas ollut ongelmia siinä juuri ennen koetta.
Inkallning med ställ och lägg 9 – ”Förutom skall utmärkt.” Hukka haukahti lähtiessään ja hidasti. Tuli kuitenkin seisomaanpysäytyspaikalle asti, missä hyvä stoppi ja loppuosa erinomainen.
Sändande med lägg och inkall 7 – ”Strul vid ingång i rutan.” Hukka lähti vinoon, korjasi vähän kurssiaan ja meni seisomaan ruudun viereen. Käskin sitä ruutuun, ja se käveli takanauhan päälle. Kutsuin sitä, jolloin se lähti minua kohti, ja sain huudettua sen maahan, kun se oli ruudussa sisällä. Seuraamaantulo oli hyvä. Aloituspaikalla liikkuri sanoi ”helt om och halt” eli käänny ympäri ja seis. Pysähdyin. Tuijotin liikkuria hämääntyneenä. Liikkuri tuijotti minua järkyttyneenä. Kolme maailman pisintä sekuntia kului. ”Momentet slut”, liikkuri julisti. Pyysin anteeksi kämmiäni ja sanoin, etten ole ikinä törmännyt tällaiseen ennen. Tuomari nauroi.
Apportering med dirigering 9½ – ”Dåligt tempo till kon, övrigt utmärkt.” Arvoin vasemman. Ravitöpötystä merkille, kapulan haku hieno, luovutus jäi vähän väljäksi. Sivulle hyvin.
Apportering metall och hopp över hinder 7 – ”Tar(?) i hindret. Tvekar vid gripande.” Kysyin, voisiko esteestä ottaa yhden laudan pois. Liikkuri oli jo ottamassa, mutta tuomari sanoi, että sitten siitä tulee liian matala, joten lauta takaisin. Ruotsalainen metallikapula oli erilainen kuin mihin meillä on totuttu, sellainen iso onton oloinen möhkäle. Hukka lähti hakemaan hyvin, mutta järkyttyi sitten kapulasta ja harkitsi hetken, voiko tuoda. Lähti kuitenkin tuomaan, mutta hyppäsi huonosti ja kolautti esteeseen tullessaan.
Vittringsprov och apport 9 – ”Lite lågt tempo. Övrigt utmärkt.” Tunnaria on nyt tehty parin viikon ajan joka ilta ennen iltaruokaa, ja se on onneksi tuottanut tulosta. Hukka etsi rauhallisesti, nappasi oman varman oloisesti ja palautti ravilla.
Fjärrdirigering 8 – ”Dk. Flyttar sig aningen bakåt.” Muuten hyvät kaukot, mutta istu-seiso-vaihtoon kaksoiskäsky. Hukka liikkui hieman taaksepäin.
Suorituksen jälkeen juoksin palkitsemaan Hukkaa. En ollut katsonut numeroita kehässä, ja suoritus tuntui aika kärsimykseltä, joten en tiennyt yhtään, riittäisivätkö pisteet ykköstulokseen. Palkintojenjaon odottelu tuntui ikuisuudelta. En ollut jännittänyt itse suorituksen aikana muuta kuin sitä, menetänkö ääneni kesken kaiken tai saanko hirvittävän yskänpuuskan, mutta nyt rupesi kyllä vähän jännittämään.
Palkintojenjakaja huusi minun nimeni kolmannen sijan kohdalla: 267½ pistettä ja ykköstulos! Hukan verran meriittejä omaavalle koiralle se tarkoitti Ruotsin tottelevaisuusvalion arvoa, ja koska tämä oli kolmas pohjoismainen tokovalionarvo, Hukasta tuli myös rotunsa ensimmäinen Pohjoismaiden tottelevaisuusvalio! Hukka sai palkinnoksi purutikun, joka oli sen mielestä oksettava, joten se annettiin Poksulle. Pokolle maistui.
Kokeen jälkeen menimme takaisin hotellille ja minä pääsin taas parhaiden ystävieni nenäliinapakettien pariin. Koska koe oli niin aikaisin, loppupäivä jäi aikaa Vännäsin keskustaan tutustumiseen. Tämä pikkupaikkakunta oli sympaattisen oloinen. Ensimmäinen adventti oli koonnut keskustaan joulutorille lussekatteja eli ruotsalaisia joulupullia myyviä koululaisia ja muita kojunpitäjiä. Hukalle ostettiin palkinnoksi ruotsalaisia koiranherkkuja, ja saipa Poksukin sellaisen.
Pokolle neulomani heijastinpanta oli sopivan kokoinen:
Hotellin aulassa Poksu nosti metakan sisään tulevasta miehestä. Mies kuitenkin rauhoitteli Poksua silittelemällä suupielistä ja kehui: ”Fin vovve du är.” Olen samaa mieltä. Poko on fin finsk vovve.
Tackar och bockar, Hotel Vännäs. Edustalla FI & NO & SE & POHJ TVA Hukka.
Eilen kävimme eläinlääkärillä ottamassa viimeisen ekinokokki-matolääkkeen. Tänään Hukalla kävi hieroja. Saimme häneltä lainaan tasapainotyynyn, jonka päällä Hukka pitäisi opettaa nostelemaan koipia. Tänään se rupesi tärisemään, kun se nostettiin tasapainotyynyn päälle, ja häntä koipien välissä kieltäytyi makupaloista. Minun täytyy alkaa purkaa traumaa heti illalla.
Saran ja Jennan tokosivut 