Saran ja Jennan tokosivut

Kirjoittaja: Sara

Puoli vuotta suunniteltu Altan reissu toteutui viime viikonloppuna. Minun ja Hukan matka alkoi torstaina, kun otimme junan Oulusta Rovaniemelle. Siellä oltiin yksi yö ja seuraavana päivänä hypättiin Eskelisen Lapin linjojen kyytiin. Hukka todettiin matkatavaraksi ja siitä veloitettiin 7,50 €. Olin etukäteen jännittänyt bussimatkaa, koska Hukka ei ole aiemmin matkustanut näin pitkiä matkoja bussilla. Se olikin hieman levoton, ei vähiten siksi, että bussin kääntyillessä ja jarrutellessa Hukka-parka liukui fysiikan lakien mukaisesti jalkatilassa joutuen välillä jopa edessä olevan penkkirivin alle. Kanssamatkustajat kehuivat, että matkustaapa koira nätisti.

Inarin keskustassa painoin stop-nappia. Olimme ainoat poisjäävät, bussissa oli meidän lisäksemme kolme matkustajaa tuossa vaiheessa. Emilia oli tullut meitä vastaan Roki-saksanpaimenkoiran kanssa ja haki meidät Kaamaseen yhdeksi yöksi. Illalla Emilia valokuvasi Hukkaa suolla. Pitkän pähkäilyn jälkeen olin valinnut matkakengiksi ne, jotka eivät pidä vettä. Päätin siis ottaa kengät suolla kokonaan pois, koska märät kengät eivät paljon lämmitä. Veri alkoi kiertää jaloissa oikein kunnolla mättäillä hyppimisen myötä. Löysin myös hilloja, mutta eivät olleet enää aivan tuoreita. Kuvista tuli hienoja, ja laitan niitä myöhemmin Hukan 10-vuotispostaukseen, synttärithän ovat jo ylihuomenna.

Aamulla kahdeksalta lähdettiin Altaa kohti, pysähdyttiin huoltoasemalla Karasjoella ja oltiin perillä Altassa hyvissä ajoin. Meille oli varattu pieni mökki, jossa oli hella, mutta ei juoksevaa vettä tai mitään ruuanlaittovälineitä. Onneksi sain lainata yhteistiloista kattilan, voiveitsen ja lusikan. Käytin tuona viikonloppuna kattilankantta puuro- ja ruokalautasena.

Tokot alkoivat vasta iltapäivällä. Ilokseni paikalla oli monta samaa ihmistä kuin kolme vuotta sitten, ja hämmästyksekseni monet muistivat Hukan. ”Odotan innolla suoritustanne, se oli niin vauhdikasta viime kerralla”, sanoi yksikin ihminen.

FCI klasse 3:ssä eli evl:ssä olimme vain me kaksi koirakkoa, minä ja Hukka sekä Emilia ja Roope. Norjalaiset olivat rakentaneet fiksun kehän, jossa oli helppo kisata, ja seuraamiskaaviokin oli järkevän mittainen. Tuomari osoittautui todella mukavaksi. Hän rupesi kehässä puhuttelemaan meitä englanniksi, mutta helpottui huomatessaan, että puhun ruotsia ja ymmärrän norjaa. Hän ei kuulemma puhu englantia kovin hyvin.

Tässä Hukan lauantain pisteet:

Felles sitt, 2 minutter, skjult fører: 10
Felles dekk, 1 minutt, innkalling: 10
Fri ved fot: 7 – Huonoa seuraamista, mutta en ole yllättynyt. Hukka tekee tämän liikkeen hienosti treeneissä, mutta inhoaa sitä kisoissa.
Sitt, stå, dekk under marsj: 7 – Olin etukäteen huolestunut, menisikö Hukka idarissa istumaan. Menihän se, myös silloin, kun piti mennä maahan.
Innkalling med stå og dekk: 9 – Oikein hyvä, en muista, mistä piste meni.
Fremadsending med dirigering, dekk, innkalling: 9 – Hidas eteenmeno ja ruutuun meni tosi nurkkaan. Myöhemmin huomasin, että ruutu oli ihan vinossa eteenlähetyspaikkaan nähden, joten hyvä, että Hukka ylipäätään löysi sinne.
Apportering med dirigering: 9 – Saatiin vasen, hienosti meni. Otin isoimmat mahdolliset kapulat.
Fremadsending rundt kjegle, innta posisjon, apportering, hopp over hinder: 8½ – Olin kyllä ihan varma, että tästä tuli seiska, mutta lapussa lukee kasi puoli. Hukka lähti ensin kiertämään vasemmanpuoleista estettä, pysäytin ja ohjasin tötsälle, sen jälkeen meni hienosti. Asento oli maahan ja haettava kapula vasen umpiesteellä.
Neseprøve: 8½ – Hyvä oli, pistemenetykset palautusvauhdista.
Avstandskommandering: 10

Yhteensä 280½ pistettä, ykköstulos ja sijoitus 1/2.

Kisamme jälkeen tuomari onnitteli minua ykkösestä ja kysyi, puhuuko kaverini norjaa. Sitten hän pyysi minua auttamaan Roopen kokeessa siltä varalta, että tulisi kielivaikeuksia. Sain seistä kehässä ja varmistaa, että norjankieliset käskyt menevät perille. Se oli hauskaa. Roopekin sai ykkösen, minkä myötä siitä tuli Norjan ja Pohjoismaiden tokovalio. Norjalaiset olivat ikihyviksi ihastuneita koiriimme. Hukkaa ei uskottu kymmenenvuotiaaksi. Palkinnoksi tuli koiranruokaa, termosmuki, Alta hundeklubb -lasi ja tietysti ruusuke.

Illalla käytiin kävelyttämässä ja kuvaamassa koiria Jäämeren rannalla. Mahtavat näkymät.

Seuraavana päivänä saatiin nukkua pitkään, koska koe alkoi vasta 12 jälkeen. Asiat tehtiin samalla tavalla kuin lauantain kokeessa.

Felles sitt, 2 minutter, skjult fører: 10
Felles dekk, 1 minutt, innkalling: 9½ – Hieman hidas luoksetulo, Hukkaa alkoi jo tympiä kisaaminen toista päivää putkeen.
Fri ved fot: 8½
Sitt, stå, dekk under marsj: 9 – Löllö seuraaminen, mutta kaikki asennot tuli tehtyä.
Innkalling med stå og dekk: 9 – Hieno! 
Fremadsending med dirigering, dekk, innkalling: 9 – Hukka meni ihan ruudun takareunaan maahan, mutta oli onneksi sisällä.
Apportering med dirigering: 9 – Hidas merkki, muuten hyvä. Taas vasen.
Fremadsending rundt kjegle, innta posisjon, apportering, hopp over hinder: 9 – Tötsälle mennessään Hukka taisteli henkisesti, koska sen olisi tehnyt mieli mennä suoraan kapulalle. Se kuitenkin pysyi tiukkana ja kipitti tötsälle. Asento oli taas maahan ja este vasen, siellä oli tällä kertaa avoeste.
Neseprøve: 8 – Hukka tunnisti oman kapulan hienosti ja vei sen tuomarille. Lisäkäskyllä pyysin sitä ystävällisesti tuomaan kapulan kuitenkin minulle, ja toiveeni toteutui.
Avstandskommandering: 8 – Yksi lisäkäsky seiso-istu-vaihtoon.

Yhteensä 282½ pistettä, ykköstulos ja sijoitus 1/2.

Palkinnot olivat muuten samat kuin lauantaina, mutta tällä kertaa me luokkavoittajat saimme myös maton. Se oli vähän yllättävä palkinto, mutta ei niin yllättävä kuin ne 12 sipsipussia vuosi sitten.

Tämä oli Hukan 17. evl-ykkönen. Matkan varrella ollaan saatu mm. kaksi piirinmestaruutta, CACIOB, yksi SM-finaalipaikka ja kolmen eri maan tokovalionarvot. On se vain monta kisaa jaksanut minun kanssani ja yhdet uudet säännötkin opetellut. Uskollinen kisakaveri. Ja loppujen lopuksi älyttömän hyvä tokokoira, vaikka alkutaival olikin täynnä hankaluuksia.

Tässä vielä kuvia sunnuntailta. Ehdimme käydä myös katselemassa kalliopiirroksia, jotka ovat maailmanperintökohde.

POHJ TVA:t Roope ja Hukka

Roki etualalla. Hukka ei oikein pitänyt Rokista ja valvoi mustasukkaisesti koko ajan, jos Roki tuli minun lähettyvilleni. Tässäkin kuvassa Hukka kuikuilee taka-alalla minun perääni.

Kisan jälkeen ajoimme vielä saman päivän aikana Rovaniemelle. Ajokeli muuttui paikoin hirveäksi, kun vettä tihkutti ja näkyvyys oli todella huono. Rovaniemellä oltiin vähän ennen yhtätoista illalla. Seuraavana aamuna jatkoimme etelään. Emilia ajoi kotiinsa Hämeenlinnaan ja jätti minut ja Hukan Ouluun matkan varrella. Olipa hieno reissu.

Hukka nukkuu autossa