Kirjoittaja: Sara
Perjantaina lähdimme ajelemaan Rovaniemeltä kohti pohjoista. Määränpäänä oli Norjan Alta, missä Alta Hundeklubb ja Länsi-Finnmarkin noutajakerho järjestäisivät kaksipäiväiset toko- ja agilitykilpailut. Hukan olin ilmoittanut molemmille päiville tokoon. Illan suussa saavuimme majoitusalueelle, jolta meille oli varattu mökki. Astelimme äitin kanssa sisälle respaan ja aloitimme keskustelun hienolla ruotsilla: ”Vi har reserverat en hytte…”, johon respan nainen vastasi: ”Joo minä puhun kyllä suomea.” Mistä se tiesi, ettemme ole oikeasti ruotsalaisia?! En ymmärrä.
Lauantaina menimme kisapaikalle kymmenen maissa, ja sain heti huomata, että maineemme oli kiirinyt. Yksi eliteklassen kisaajista tuli heti kättelemään minua ja avasi keskustelun englanniksi. Vastasin ruotsiksi, että puhun ruotsia vähän paremmin kuin englantia, ja sen jälkeen kaikki puhuivat minulle täyttä höyryä norjaa arvioiden samalla kielitaitoni hieman yläkanttiin… Rokotusten tarkistukseen mennessämme joku järjestäjistä huusi toiselle, että NE SUOMALAISET OVAT NYT TULLEET.
Sihteerin toimipiste oli tehty asuntovaunuun, ja siellä tarkistettiin vain rokotukset, koska kilpailukirjaa norjalaiset eivät käytä. Numerolaput oli lähetetty etukäteen sähköpostilla, ja olin jo kotona tulostanut ja kontaktoinut ne. EVL oli vähän myöhässä, joten ehdin hyvin katsella alempien luokkien suorituksia. Käsittääkseni nämä nyt näkemäni luokat olivat samanlaiset kuin ne, joihin täällä Suomessakin ensi vuonna siirrytään. Pitää kyllä perehtyä uusiin sääntöihin ihan kunnolla, ennen kuin rupeaa sitten joku päivä opettamaan uutta pentua.
Tuomarina oli Svein Stangeland, kuulemma pitkään tuomaroinut mies. Eliteklasse alkoi, ja me kisaajat ryhmityimme paikallaoloihin. Tai siis yritimme. Kehäsihteeri rupesi huutelemaan numeroita, ja minä menin kehään. Välistä puuttui koirakoita, ja yritin sanoa tuomarille ja sihteerille, että olen numero aderton. Tuomari tuijotti minua epäuskoisena, ihan, kuin olisin tippunut ulkoavaruudesta. Aivoni lakkasivat toimimasta. Jatkoin sanan ”aderton” toistelua. Onneksi joku norjalaisista pelasti minut huutamalla, että atten, ja silloin tuomarillakin välähti… Hän rupesi höpöttämään jotain, josta en ymmärtänyt mitään. Sitten hän katsoi minua ja kysyi jotain. Vastasin, että jag förstår ingenting. Tuomari sanoi, että det går bra, ja ensimmäinen liike aloitettiin. Laitan tähän liikkeen nimen, arvosanan ja selitykset.
Felles sitt 2 minutter med skjult fører: 9 – En ymmärtänyt, mitä tuomari kommentoi, joten kysyin piilossa muilta ohjaajilta. Kuulemma Hukka oli töpötellyt tassuillaan pari kertaa. Videolla tämä töpöttely näkyi, ja luulen, että Hukan ympärillä pörräsi ampiainen. Niitä oli kisapaikalla paljon, ne uivat hillopurkeissa ja muissa kanttiinin antimissa ja välillä ohjaajien piti juosta niitä pakoon. Ampiainen on muuten norjaksi veps.
Fellesdekk 4 minutter med forstyrrelser og skjult fører: 9½ – En tiedä, mistä puolikas meni.
Minä ja Hukka olimme onneksi luokan viimeisenä suoritusvuorossa, joten ennen yksilöliikkeitä ehdin vähän katsoa edellisiltä koirakoilta, min liikkeenohjaus menee. Kävikin ilmi, että tuomari ei halunnut käyttää ollenkaan liikkeenohjaajaa vaan liikkuroi itse. Liikkeet tehtiin kaikki putkeen ja perinteisessä järjestyksessä.
Fri ved foten: 8½ – Järkytyin, kun Hukka lähti matkaani. Se vänisi ja yritti jäädä matkasta pari kertaa. Odotin parempaa. Videolla ei näyttänyt niin pahalta. Yhden kerran vain mokasin, kun tuomari käski minun pysähtyä, ja silloin menin kokonaan ympäri ennen kuin tajusin, mitä piti tehdä… Meni gjør holdt ja helt om sekaisin.
Stå, sitt og dekk under marsj: 9 – Tuomari käskytti ainoastaan liikkeen aloituksen ja lopetuksen, muuten saimme tehdä keskenämme. Hukka liikutteli jalkoja seisomaan jäätyään ja maasta lähti ennen käskyä matkaani.
Innkallning fra dekk med stå og dekk: 8 – Hukka lähti hyvin, mutta toiselle pätkälle kutsuessani se haukahti ja sen jälkeen heti hidasti vauhtiaan. Odotti kai, että kiellän sitä haukkumasta.
Fremadsending med dirigering, stå, dekk og på plass: 0 – Juuh elikkäs… Hukka lähti merkiltä ensin vinoon, kun ei tiennyt, missä ruutu on. Sitten se bongasi ruudun ja lähti menemään kohti sitä, mutta lähestymislinja oli jotenkin hirmu huono. Näin, että Hukka on juoksemassa ihan reunaan, ja ajattelin, että se pitää pysäyttää äkkiä ennen kuin se ehtii uudelleen ruudusta ulos. Huusin maahan, ja Hukka meni heti. Valitettavasti se ei ollut vielä ruudussa sisällä. Viime kokeessahan se ei totellut maahanmenokäskyä, joten päätin nyt huutaa vähän ajoissa, ja näin siinä sitten kävi. Tuomari käskytti kolmion kävelyn eri suuntaan kuin normaalisti, siis ruutu oli vasemmalla ja koiran kohdalta käännyttiinkin oikealle. En ole koskaan ennen nähnyt tällaista tehtävän.
Apportering med dirigering: 9 – Vasen. Juuri liikkeen alkaessa läheltä lensi lentokone. Hirveä meteli. Hukka teki liikkeessä hyvää työtä. Olin tuomarille etukäteen ilmoittanut, että koirani palauttaa kapulat eteen. Nyt tuomari ilmoitti liikkeen päättyneeksi, kun Hukka vasta istui edessäni, mutta pyysin sen silti varmuuden vuoksi sivulle.
Apportering av metallgjenstand over hinder: 9½ – Kapula oli vähän ällöttävä, ja Hukka muljautti sitä suussaan yhden kerran, kun istui edessäni.
Neseprøve: 9½ – Todella hyvä! Olen iloinen, kun tunnari vihdoin onnistuu.
Kontroll over hunden på avstand: 9 – Tosi hyvät. Yksi kaksoiskäsky tarvittiin seisomiseen, ja tämä oli ihan oma vikani. Olin mennyt henkisesti sekaisin ruudusta saadun nollan takia, ja sanoin tuon ylös-käskyn tosi huolimattomasti. Enkä varmaan edes näyttänyt käsimerkkiä.
Tulokseksi tuli 250½ pistettä eli kakkostulos ja sijoitus 1/6. Tuomari valitsi Hukan kokeen parhaaksi koiraksi, ja siitä hyvästä saimme ruusukkeen ja 15 kg säkin Royal Caninia.
Täällä on video suorituksesta.
Illalla kävimme katselemassa tuhansia vuosia vanhoja kalliopiirroksia, jotka on julistettu jopa maailmanperintökohteeksi. Monet piirrokset olivat aika taidokkaita, mutta minua vähän harmittaa, etten ymmärrä niiden takana olevaa symboliikkaa. Hyvät ovat olleet piirtelymaisemat noiden tekijöillä. Luulen, että blogini ei välttämättä säily yhtä pitkään kuin nuo piirrokset.
Olin suunnitellut, että jos Hukka saa lauantaina ykköstuloksen, niin sunnuntaina ei enää kilpailla. Viiden ja puolen pisteen päähän jäänyt ykkönen ei kuitenkaan täysin tyydyttänyt minua, joten kalliopiirroksilta tultuamme treenasin Hukkaa seuraavaa päivää varten joen varressa. En ollut pakannut tokotarvikkeita matkaan, joten tein sille tunnarin maasta löytyneillä kepeillä sekä merkin ja ruudun isoista kivistä. Aika hyvin meni. Koirathan eivät ole niin tarkkoja tarvikkeiden suhteen, ihmiset ne vain välineurheilijoita ovat.
Sunnuntaina ei muuta kuin uusi numerolappu huppuun ja uudelleen yrittämään. Etukäteen vähän epäilin, ettei Hukka jaksa keskittyä enää toista päivää putkeen vaan rupeaa pyllyilemään oikein urakalla. Onneksi olin väärässä. Tuomarina oli tällä kertaa Arild Djupvik, selkeästi vähän lepsumpi pisteiden jaossa kuin edellispäivän tuomari. Ja nyt oli liikkeenohjaajakin. Minä ja Hukka olimme vuorossa kolmantena evl-koirana.
Felles sitt 2 minutter med skjult fører: 10
Fellesdekk 4 minutter med forstyrrelser og skjult fører: 10 – Hukka oli mennyt lonkalle, eipä ole muuten aikoihin tehnyt tuota.
Fri ved foten: 9– Aika samanlaista kuin eilen, mutta nyt en itse törttöillyt kaaviossa.
Stå, sitt og dekk under marsj: 10 – Taas vain alku ja loppu käskytettiin. Kesken liikkeen huomasin, että liikkeenohjaaja oli unohtanut laittaa meille törpöt tähän liikkeeseen. Kiersin yhden kerran hämilläni luoksetulon merkin, ja sitten totesin, että ei tuo kyllä ole idarin merkki. Sen jälkeen koiran kanssa käännyin siitä kohdasta, jossa oletin merkin edellisillä koirakoilla olleen, ja tämä kelpasi. Liikkuri pahoitteli asiaa. Hukka teki hyvin eikä häiriintynyt hämmingistä. Huh, selvittiin.
Innkallning fra dekk med stå og dekk: 9½ – Oli hieno!
Fremadsending med dirigering, stå, dekk og på plass: 5 – Luulin, että Hukka osaisi nyt ruutuun paremmin, koska se oli samassa paikassa kuin eilen. Se ei kuitenkaan tuntunut näkevän koko ruutua! Veikkaan, että se ei oikeasti nähnyt, koska aurinko paistoi ruudun takaa ja nauhat heijastivat valoa. Hukka jäi pyörimään ruudun ympärille eikä millään meinannut löytää sitä. Lopulta se hoksasi ruudun ja menikin sinne hienosti makaamaan. Ajattelin ensin kehua sen ja purkaa tilanteen, koska käskyjä oli käytetty varmaan kymmenen. Sitten tulin ajatelleeksi, että koska tuomarin linja oli ollut lisäkäskyjen suhteen hyvin löysä muiden koirien kohdalla, mekin saattaisimme ehkä saada tästä vielä vitosen, jos teemme loppuun asti. Niin saimmekin. Yleisö taputti.
Apportering med dirigering: 10 – Oikea. Tosi hieno.
Apportering av metallgjenstand over hinder: 10 – Pyysin, että yksi lauta otetaan esteestä pois, koska Hukka oli vähän pienempi kuin edelliset koirat. Näin tehtiin, ja Hukka toi taas hienosti.
Neseprøve: 9½ – Hukka nousi seisomaan, kun minulle tuotiin kapulaa. Luulen, että se ajatteli kapulan olevan jotain syötävää. Käskin sen takaisin istumaan. Itse kapulan haku meni mukavasti, menomatka laukalla ja paluu ravilla.
Kontroll over hunden på avstand: 10 – Ei ihan niin hyvät kuin eilen, mutta hyvät kuitenkin.
Yhteensä 293½ pistettä, sijoitus 1/5 ja ykköstuloksella Norjan tottelevaisuusvalion arvo! Olin ennen kehää luvannut, että jos Hukka saa ykköstuloksen, sille ostetaan kanttiinista vohveli. Näin tapahtui. Kermavaahtoa ei kuitenkaan laitettu.
Täällä on video suorituksesta.
Palkinnoksi saimme vähän lisää koiranruokaa. Lisäksi järjestäjät olivat muistaneet meitä kahdella lahjalla: juoksureppu ihmiselle ja Ruotsin Jällivaarasta peräisin oleva talutushihna, jossa on palanen poron sarvea. Se tuottaa kuulemma onnea. Kaiken kaikkiaan norjalaiset olivat älyttömän vieraanvaraisia ja avuliaita. Muut ohjaajat jututtivat meitä ja tulivat onnittelemaan valionarvon jälkeen. Muutamat olivat myös kiinnostuneita Hukan rodusta, hieman harvinaisempi kun on kotimaansa ulkopuolella. Poksuakin käytiin valokuvaamassa ja kehuttiin söpöksi.
Paikallisen sanomalehden Altapostenin toimittaja kävi jututtamassa minua lauantaina. Maanantain lehdessä olikin sitten iso kuva minusta ja Hukasta. Toimittaja kirjoitti: ”Selv om det vrimlet av lydige hunder på Kronstadbanen, var det ingen som kunne matche Hukka.”
Saran ja Jennan tokosivut 