Hurahdin tokoharrastuksen pariin ensimmäisen koirani, kääpiösnautseri Ramin, kanssa vuonna 2008 ollessani teini-ikäinen. Olen oppinut kouluttamaan yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä noihin aikoihin ei ollut yhtä helposti saatavilla tietoa kuin nykyisin on.
Jokainen koira on opettanut aina lisää, sillä kaikki koirani ovat olleet hyvin erilaisia oppijoita. Kääpiösnautserin ja irlanninterrierin kanssa sai painia motivaation ylläpitämiseen liittyvien asioiden kanssa, ja sen rinnalla teknisten asioiden opettaminen tuntui helpolta. Working kelpien kanssa treenaaminen on ollut aivan erilaista, sillä se nauttii aidosti työteosta ja tuntuu pitävän sitä itsessään palkitsevana (toisinaan liikaakin), mutta on kuitenkin terrieriin verrattuna paljon pehmeämpi ja helpommin ohjaajasta painetta ottava koira.
Mielestäni tokossa koukuttavaa on se, että pieniä yksityiskohtia voi hioa lähes loputtomiin, ja vaikka liikkeet pysyvät suurinpiirtein samanlaisina, voi treenejä varioida paljonkin eikä aina tarvitse tehdä liikkeitä kaavamaisesti kokonaisina.
Olen kouluttanut talkoovoimin tokoa useiden vuosien ajan Oulun seudun KAS:lla, ja minusta on aina ollut antoisaa nähdä erilaisia koirakkoja ja seurata heidän kehitystään. Ryhmissä on ollut koiria jokaisesta roturyhmästä ja minusta on mielenkiintoista pohtia ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja koiran ominaisuuksien mukaan. Koen että minulla on eniten annettavaa kouluttajana uusille innokkaille harrastajille.
Saran ja Jennan tokosivut 