Irlanninterrierinarttu Lurvendhalis Wandlimb
2.11.2009 – 09.07.2022
Irlanninterrieri Noomi tuli minulle vuoden 2009 lopussa. Se oli Ramiin verrattuna pehmeämpi, mutta silti tietysti terrierimäiseen tyyliin pippurinen tapaus jolla oli huumorintajua. Noomin kanssa haasteita aiheutti ääniarkuus — esimerkiksi vanhoissa tokosäännöissä vielä ollut metallinouto meni kerrasta pitkäksi aikaa pilalle Noomin säikähtäessä yllättävää ääntä treeneissä.
Noomin kisaura tokossa jäi lyhyeksi, sillä se joutui aloittamaan dopingiksi luettavan lääkityksen nelivuotiaana. Ehdimme kisata kuitenkin voittajaluokkaan ja saada sieltä ykköstuloksia. Noomi oli kisakaverina luotettava, ja bravuuriliikkeemme oli seuraaminen.
Kisauran loppumisen jälkeen treenailimme tokoa silloin tällöin omaksi iloksi, ja Noomi usein pitkästä aikaa treenikentälle päästessään ulvoikin ilosta sille tyypilliseen tapaan.
Noomi eli hyvävointisena yli 12-vuotiaaksi asti, kunnes sydänsairaus alkoi oireilla ja sen vointi heikkeni niin nopeasti että oli hyvästien aika. Noomi teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja uskon että jonain päivänä on saatava vielä toinen terrieri.
Saran ja Jennan tokosivut 